Kysyimme uudessa SFR Private Wealth -tutkimuksessamme sadalta sijoittajalta, miten kotimaista kasvua ja investointiympäristöä pitäisi vahvistaa. Viesti oli selvä: Suomi ei kaipaa vain pientä hienosäätöä, vaan selkeämpää suuntaa ja rohkeampaa esteiden purkamista.
Tässä blogitekstissä nostamme esiin tutkimukseen osallistuneiden sijoittajien tärkeimmät huomiot kotimaisen kasvun edellytyksistä. Lisäksi jaamme havaintoja tutkimuksen julkaisutilaisuudesta, jossa keskustelun aiheena oli kotimainen omistajuus ja se, millaista Suomea meidän pitäisi kasvun ja taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta rakentaa.
Mikä on SFR Private Wealth -tutkimus?
Keväällä 2026 valmistunut SFR Private Wealth -tutkimus kartoittaa suomalaisten sijoitusyhtiöiden, family office-toimijoiden sekä varakkaiden yksityissijoittajien sijoitustoimintaa, varainhallinnan malleja, palvelutarpeita, palveluntarjoajakokemuksia sekä näkemyksiä markkinaympäristöstä. Lisäksi tutkimus käsittelee ajankohtaisia teemoja, kuten kotimaista kasvua, tekoälyä sekä geopolitiikkaa. SFR Research haastatteli tutkimusta varten lokakuun 2025 ja helmikuun 2026 välisenä aikana henkilökohtaisesti 100 sijoittajaa. Haastateltujen sijoitusvarallisuuden mediaani oli 11,5 miljoonaa euroa ja keskiarvo 44,3 miljoonaa euroa. Lisätietoa tutkimuksesta löydät täältä.
Kotimainen kasvu ei korjaannu pienellä säädöllä
SFR Private Wealth -tutkimukseen osallistuneiden sijoittajien mukaan kotimainen kasvu syntyy:
- Ilmapiiristä, jossa uskalletaan ottaa riskejä ja jossa epäonnistuminenkin on sallittua
- Verotuksesta, joka kannustaa investoimaan
- Rahoitusmarkkinasta, joka mahdollistaa yritysten kasvun kotimaisessa omistuksessa
- Sääntelystä, joka suojaa mutta ei tukahduta
- Ja osaamisesta, joka kytkeytyy yritysten, teollisuuden ja kansainvälisten markkinoihin tarpeisiin
Kasvu vaatii päätöksiä ja ennen kaikkea rohkeutta rakentaa maata, jossa uskalletaan yrittää.
Ilmapiiri, luottamus ja rohkeus kasvun edellytyksinä
Yrittäjyyteen ja menestykseen suhtaudutaan ristiriitaisesti
Tutkimukseen haastatelluilla sijoittajilla toistuu kokemus siitä, että yrittäjyyteen ja vaurastumiseen suhtaudutaan Suomessa ristiriitaisesti. Menestystä ei nähdä yksiselitteisesti myönteisenä asiana, vaan siihen liittyy myös paheksuntaa ja epäilyä. Yhteiskunnan ei koeta arvostavan riskinottoa, työnantajuutta ja yrityksen rakentamista. Osittain tämän on koettu johtaneen yhteiskunnalliseen rohkeuden puutteeseen, jossa varovaisuus ja epäonnistumisen pelko jarruttavat aloitteellisuutta, yrittäjyyteen ryhtymistä, sijoittamista, innovaatioita ja investointeja. Kasvua tukeva ilmapiiri edellyttäisi enemmän kokeilunhalua, kunnianhimoa ja hyväksyntää sille, että kasvuun ja yrittäjyyteen liittyy myös epävarmuutta. Tähän liittyy myös suhtautuminen epäonnistumiseen: jos epäonnistuminen nähdään leimaavana eikä oppimisen osana, kynnys uuden yrittämiseen nousee.
Julkinen keskustelu muokkaa riskinoton kulttuuria
Usea sijoittaja korostaa julkisen keskustelun ja median roolia. Talous- ja yritysuutisoinnissa korostuvat usein konkurssit, vaikeudet ja vastakkainasettelu, kun taas onnistumisia, kasvua ja yritysten aikaansaamaa hyvää käsitellään niukemmin tai kyynisemmin. Näkemysten perusteella yrittäjyyttä, riskinottoa ja investointeja tukeva ilmapiiri edellyttäisi tasapainoisempaa keskustelukulttuuria: olisi tärkeää vahvistaa kuvaa siitä, että yrittäminen, yrittäjyydessä onnistuminen ja uuden rakentaminen ovat koko yhteiskunnalle arvokkaita asioita.
Ilmapiiri on osin paranemassa – mutta muutos on hidas
Vastausten perusteella voidaan myös todeta, että ilmapiiri on joiltain osin muuttunut parempaan, erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Tätä ei kuitenkaan kuvata vielä riittäväksi tai koko yhteiskuntaa läpäiseväksi muutokseksi. Ilmapiirin muutos ei välttämättä vielä yksin ratkaise kasvun edellytyksiä, mutta se muodostaa tärkeän taustatekijän sille, nähdäänkö Suomi paikkana, jossa kannattaa investoida ja ottaa riskiä.
Kasvu vaatii pitkäjänteistä ja ennakoitavaa toimintaympäristöä
Kasvua ja investointeja ei edistä ympäristö, joka koetaan poukkoilevaksi, lyhytjänteiseksi tai vastakkainasettelua tuottavaksi. Useat vastaajien kommentit viittaavat siihen, että luottamusta vahvistaisi pitkäjänteisempi investointi- ja yrittäjyysympäristö yli eri hallituskausien. Haastateltavat pohtivat myös koulutuksen, oppilaitosten ja yritysten välisen yhteistyön ja talouskasvatuksen merkitystä ilmapiirin muutoksen edistämisessä. Muutamat vastaajat myös korostavat, että yrittäjien tukiverkko on huomattavasti heikommalla tasolla kuin työntekijöiden, mikä ei edistä kasvun kulttuuria.
Miten verotus saadaan tukemaan kasvua?
Sijoittajien näkemykset verotuksen kehittämistarpeista kiteytyvät kolmeen kokonaisuuteen: perintö- ja sukupolvenvaihdosverotukseen, yritysverotukseen sekä ansiotuloverotukseen. Vastauksissa ei niinkään korostu tarve pienille yksittäisille verosäädöille, vaan toive paremmasta verotuksen rakenteesta, joka tukisi pääomien kertymistä, investointeja ja työntekoa.
Perintö- ja lahjaverotus vaikeuttaa sukupolvenvaihdoksia
Perintö- ja lahjaverotus nousee esiin erityisesti sukupolvenvaihdosten näkökulmasta. Sijoittajat kuvaavat nykyjärjestelmää raskaaksi, mittavaa ennakointia vaativaksi ja yritystoiminnan kehittämisestä voimavaroja vieväksi. Tämä sitoo aikaa, pääomia ja huomiota pois itse liiketoiminnasta. Ratkaisuna ehdotettiin mm. perintöveron poistamista ja siirtymistä Ruotsin kaltaiseen malliin, jossa verotus realisoituu luovutusvoittoverotuksena myöhemmin. Tällaisen muutoksen nähtiin helpottavan omistuksen siirtymistä seuraavalle sukupolvelle, vähentävän pakkoa irrottaa varoja yrityksestä verojen maksuun ja tukevan kotimaisen omistuksen säilymistä. Moni oli huolissaan pääomien paosta Suomesta verotuksen vuoksi ja havainnoi yhä kiihtyvää trendiä tähän suuntaan.
Sijoittajat hakisivat Viron mallista vauhtia yritysten kasvuun
Yritysverotuksesta puhuttaessa sijoittajat näkevät, että verotuksen tulisi nykyistä paremmin mahdollistaa pääomien kasvu yritysten sisällä. Monet haastateltavat nostavat esiin Viron mallin kaltaista ajattelua, jossa voittoja verotetaan vasta siinä vaiheessa, kun varoja nostetaan ulos yrityksestä. Tämän nähdään tukevan erityisesti investointeja, taseiden vahvistumista ja kykyä selvitä heikommista suhdanteista ilman, että yritysten tarvitsee heti leikata kasvusta, investoinneista tai henkilöstöstä.
Puolestaan yhteisöverokannan alentamiseen liittyen ei vastaajilla muodostunut yhtä vahvaa näkemystä. Useat toteavat, että pienet prosenttimuutokset eivät yksin muuttaisi investointiympäristöä ratkaisevasti. Olennaisempana näyttäytyy verotuksen rakenne: ohjaako se varoja ulos yrityksistä vai kannustaako se jättämään niitä kasvuun ja investointeihin. Moni ihmettelee sitä, miksei jo kertaalleen hyväksi todettuja 1990-luvun laman jälkeisiä verotuksen malleja oteta takaisin.
Sijoitusyhtiöiden tasolla sijoittajat toivovat verotuksen selkeyttämistä sekä tulkinnanvaraisuuksien poistamista erityisesti pääomasijoittamiseen keskittyvien sijoitusyhtiöiden osalta, verotusrakenteiden suunnittelun viedessä nykyisin liikaa resursseja ja ohjatessa liikaa toimintaa ja sen strukturointia. Kotimaisiin yhtiöihin liittyvillä verokannusteilla voitaisiin tukea kotimaisten yhtiöiden rahoituksensaantia.
Ansiotuloverotuksen tulisi kannustaa työntekoon
Ansiotuloverotuksen osalta sijoittajien kommenteissa toistuu ajatus, että työn tekemisen ja työn vastaanottamisen pitäisi olla nykyistä kannattavampaa. Erityisesti korkeaa marginaaliveroastetta ja kannustinloukkuja pidetään kasvun kannalta ongelmallisina. Näkökulma ei rajoitu vain yksilön ostovoimaan ja työn tekemisen houkuttelevuuteen, vaan se koetaan osaavan työvoiman saatavuutta tukevana tekijänä. Korkea ansiotuloverotus nähdään myös yhtenä syynä sille, miksi osaaminen ja pääomat karkaavat ulkomaille.
Kasvuyrityksille tarvitaan enemmän kotimaista pääomaa
Sijoittajien mukaan kotimaisen rahoituksen keskeinen kehitystarve liittyy erityisesti rahoituksen saantiin kasvuyrityksillä, jotka tarvitsevat seuraavan kokoluokan pääomia kasvuun, kansainvälistymiseen tai suurempiin investointeihin. Useat vastaajat kertovat, että oman pääoman ehtoista rahaa on vaikea saada kotimaasta ja että velkarahoituksen ehdot ovat kiristyneet, erityisesti vakuusvaatimusten osalta.
Suomesta koetaan puuttuvan pitkäjänteisyyttä, ammattimaista omistajuutta ja suurempia kotimaisia rahastoja, jotka pystyisivät rahoittamaan yrityksiä pitkälle kasvupolulle ilman ennenaikaista irtautumispakkoa. Tämä näkyy huolena siitä, että osa yrityksistä jää alirahoitetuiksi, yrityskauppoja tehdään liian aikaisin ja omistus karkaa pois Suomesta siinä vaiheessa, kun yritysten suurin arvonluonti on vasta edessä.
Julkisen rahoituksen rooli jakaa näkemyksiä
Osa sijoittajista katsoo, että julkisia rahoittajia on jo riittävästi ja tukia myönnetään paikoin liiankin avokätisesti tai tehottomasti. Moni kriittisesti suhtautuva vastaaja nosti esiin julkisen rahoituksen projektinomaisuuden, virkamieslähtöisyyden ja samojen konsulttien liiketoiminnan tukemisen ilman, että toiminta on aidosti yrityslähtöistä ja pysyvää kasvua generoivaa. Toisaalta usea sijoittaja näkee, että yksityinen markkina ei nykyisellään pysty yksin paikkaamaan rahoitusvajetta, jolloin julkiselle rahalle nähdään selvä täydentävä rooli.
Julkisen rahan mukana olo esimerkiksi uusissa pääomarahastohankkeissa nähdään lähes välttämättömäksi. Erityisesti kannatusta saavat mallit, joissa julkinen sektori toimii markkinaa täydentävänä takaajana, ankkurisijoittajana tai yksityistä pääomaa vipuavana rinnakkaissijoittajana. Olennaisena nähdään myös, että rahoitusmalleista saataisiin kansallisesti pysyviä yli hallituskausien ja että EU:n tasolla niitä kehitettäisiin aidon kasvun rakentamiseen projektilähtöisyyden sijaan.
Ratkaisut voisivat löytyä joidenkin vastaajien mielestä yksinkertaisesti eläkejärjestelmän kautta. Mikäli pieni osa eläkeyhtiöiden varallisuudesta ohjattaisiin suomalaisten yritysten kasvuun, voisi tällä olla merkittävä ja ratkaiseva merkitys positiivisine kerrannaisvaikutuksineen. Moni ihmettelee, miksi heidän pitäisi kantaa vastuu Suomesta, jos sitä ei edes lainsäätäjien ja instituutioiden taholta edellytetä.
Vähemmän hallinnollista kitkaa, enemmän tekemisen vapautta
Vastaajien mukaan Suomessa ja laajemminkin Euroopassa yrittämiseen liittyy liikaa hallinnollista kitkaa etenkin pienille ja kasvaville yrityksille suhteessa sen tuottamaan hyötyyn. Esiin nousevat muun muassa erilaiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt, pakolliset koulutukset, hitaat viranomaisprosessit, ALV-palautusten viiveet sekä yleinen kokemus siitä, että sääntely hidastaa investointeja sekä uusien liiketoimintojen käynnistämistä.
Erityisen ongelmallisina pidetään pitkiä lupaprosesseja sekä mahdollisuutta viivästyttää merkittäviä investointeja valituksilla pitkäksi aikaa. Jotkin vastaajat tuovat esiin myös toimialakohtaisen sääntelyn, joka koetaan investointeja estäväksi esimerkiksi energia-, kaivos- ja terveysaloilla. Sääntelyn keventämisessä olennaista olisi heidän mukaansa vähentää päällekkäisiä vaatimuksia, nopeuttaa käsittelyä, yhdenmukaistaa tulkintoja ja siirtää painopistettä muotovaatimuksista toiminnan tosiasialliseen sisältöön ja riskiperusteisuuteen.
Joustavammat työmarkkinat rohkaisisivat yrityksiä palkkaamaan
Työmarkkinoita toivotaan joustavammiksi siten, että rekrytointiin liittyvä riski pienenisi. Usea vastaaja kokee, että työntekijän palkkaaminen on erityisesti pienille yrityksille liian kallista, riskialtista ja jäykkää. Kritiikki kohdistuu sekä palkkaamisen kokonaiskustannuksiin että irtisanomisen vaikeuteen. Lisäksi työn tekemisen sääntöjä pidetään joissain tilanteissa liian joustamattomina, esimerkiksi kausityössä tai tilanteissa, joissa työntekijä itse olisi halukas tekemään enemmän työtä kuin sääntely tai käytännöt sallivat.
Työmarkkinoiden joustavuuteen liittyy myös laajempi ajatus työnteon kannustavuudesta ja osaavan työvoiman saatavuudesta. Osa vastaajista liittää työmarkkinoiden toimivuuteen ulkomaisen osaamisen houkuttelun ja työlupaprosessien sujuvuuden: jos osaajia tarvitaan, heidän työllistämisensä ja Suomeen asettumisensa pitäisi olla nykyistä helpompaa.
Osaaminen ratkaisee, mutta se ei synny itsestään
Sijoittajien vastauksissa nousee esiin osaaminen, koulutus ja kansainvälisyys. Useat haastateltavat pitävät koulutusjärjestelmää edelleen Suomen vahvuutena, mutta samalla esitetään huolta koulutustason kehityksestä, osaajapulasta ja siitä, että koulutus ei kaikilta osin tue riittävästi yrittäjyyttä, teollista osaamista tai kansainvälistä kasvua.
Yliopistojen ja yritysten tiiviimpää yhteistyötä, käytännönläheisempää osaamisen kehittämistä sekä ulkomaisten osaajien houkuttelua ja sitouttamista pidetään tärkeinä. Erityisesti työperäisen maahanmuuton, opiskelijoiden integroitumisen ja kansainvälisen osaamisen vastaanottamisen ja asenneilmapiirin nähtiin vaikuttavan siihen, pystyykö Suomi vahvistamaan kasvupotentiaaliaan tulevina vuosina.
Kotimainen omistajuus vaatii sekä pääomaa että kulttuurin muutosta
Tutkimuksen julkaisutilaisuuden paneelikeskustelussa perheyrittäjä ja hallituksen jäsen Anna Miettinen (Ensto Invest), kansanedustaja ja yrittäjä Noora Fagerström sekä Aalto yliopiston omistajuuden professori Samuli Knüpfer pohtivat, miten kotimaista omistamista voitaisiin vahvistaa. Keskustelua moderoi Paree Groupin perustaja ja entinen Tesin Hallituksen puheenjohtaja Kimmo Jyllilä.
Paneelikeskustelun keskeinen viesti on, että kotimaisen omistamisen vahvistaminen edellyttää sekä lisää yksityistä pääomaa että parempaa omistajuuden kulttuuria. Kotimaiset omistajat ymmärtävät paikallista toimintaympäristöä ja voivat siksi mahdollistaa hankkeita, jotka eivät ulkomaiselle sijoittajalle näyttäydy houkuttelevina. Samalla Suomessa omistajuuteen, yrittäjyyteen ja vaurastumiseen suhtaudutaan yhä ristiriitaisesti, mikä heikentää ilmapiiriä ja omistajien halua näkyä julkisesti.
Panelistit korostavat, että omistajuudesta pitäisi puhua avoimemmin ja moniäänisemmin, jotta se nähtäisiin yhteiskuntaa rakentavana voimana. Haasteiksi nostetaan kotimaisen pääoman passiivisuus, varakkaiden yksityisomistajien muutto ulkomaille, pk-yritysten rahoituksen vaikeus, byrokratia sekä lainsäädännön tekniset esteet. Ratkaisuiksi esitetään yksityisen pääoman kasvattamista ja Suomessa pitämistä, omistajien aktiivisempaa viestintää sekä yksityishenkilöiden kannustamista sijoittamaan myös listaamattomiin yhtiöihin.
Tutkimuksessa palkitut
SFR palkitsee uudessa Private Wealth -tutkimuksessa parhaiten menestyneet varainhoitajat. Tulokset perustuvat täysin tutkimuksessa haastateltujen sijoittajien antamiin arvioihin ja niistä koostettuun kokonaisarvosanaan.
Tutustu palkittuihin ja lue lisää palkitsemisesta!
Kiinnostuitko tutkimuksestamme?
SFR Private Wealth ‑tutkimus tarjoaa riippumatonta ja korkealaatuista tietoa suomalaisten sijoitusyhtiöiden, family office-toimijoiden sekä varakkaiden yksityissijoittajien sijoitustoiminnasta, varainhallinnan malleista ja palvelutarpeista. Lisäksi se käsittelee ajankohtaisia teemoja, kuten kotimaista kasvua, tekoälyä sekä geopoliittisten muutosten vaikutuksia.
Tutkimusta hyödyntävät niin sijoituspalveluiden tarjoajat, yritykset, päättäjät kuin asiantuntijat, jotka haluavat ymmärtää markkinaa syvemmin, kehittää palveluitaan ja tehdä päätöksiä sekä trendeihin, että sijoittajien tarpeisiin perustuen.
SFR Research on 1990-luvun alussa perustettu riippumaton tutkimusyhtiö. Tarjoamme laadukkaita varainhoidon, sijoittamisen ja pääomamarkkinoiden tutkimuksia koko sijoittajayhteisön hyödyksi. Arvostettujen tutkimustemme perustana on pitkäjänteisesti rakennettu luottamus ja yhteistyö haastateltavien sijoittajien kanssa. Tutustu kaikkiin tutkimuksiimme täällä!
